Ensimmäinen viikko syventävää harjoittelua anestesiahoidon parissa on takana ja fiilis on hyvä!
Ensimmäinen päivä oli täynnä toimintaa ja nopeita tilanteita...melkoinen aloitus harjoittelulle, mutta pysyin kuitenkin jotenkin ohjaajani ja anestesia lääkärin perässä, joten se oli lopulta kokemuksena ihan mukava.
Toisena harjoittelupäivänä pääsin kunnolla harjoittelemaan ventilointia ja sitä onkin parasta treenata koko loppu harjoittelun ajan...
Kolmantena päivänä olimme ohjaajani kanssa pitkässä leikkauksessa, jonka anestesiavalmistelut olivat melko massiiviset. Ei ehkä ihan paras paikka aloitella harjoittelua, mutta toisaalta oli opettavaista päästä seuramaan suuremman luokan valmisteluja ( ja tietysti avustamaankin niissä vähän). Harmillista oli, että minun täytyi lähteä aiemmin kotiin sairasta lasta hoitamaan, enkä nähnyt tämän toimenpiteen loppua.
Neljäs päivä alkoi uuden kokemuksen merkeissä, kun sain päästä seuraamaan sektiota. Tämä kokemus oli siinäkin mielessä opettavainen, että viime viikon hätäsektiosimulaation anti kertautui jollakin tasolla ja jäi varmasti paremmin mieleeni tämän oikean kokemuksen kautta, vaikka tässä ei hätäsektio ollutkaan kyseessä.
Ensimmäinen viikko anestesiahoidon parissa on ollut siis työntäyteinen ja olen nähnyt paljon uutta. Tunnen myös oppineeni paljon ja olevani valmis opppimaan lisää. Ohjaajani ovat mukavia ja valmiita opettamaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
perjantai 29. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Week two
Toinen harjoitteluviikko jo takana. Todella nopeasti meni tämä instrumenttipuolen harjoittelu. Tunnen kyllä oppineeni paljon ja nähneeni vieläkin enemmän, mutta onhan kaksi viikkoa tosi lyhyt aika. Sain nähdä monenlaisia toimenpiteitä ja olla mukanakin muutamassa. Sain harjaannusta steriiliksi pukeutumisessa ja steriilin alueen rajat ja ylläpito jäivät varmasti kertauksen vuoksi mieleeni entistä paremmin. Opin uutta ja kertasin vanhaa eri ammattilaisten rooleista leikkaussalissa ja koko leikkausprosessin toteuttamisessa. Tarkkaillesani eri henkilöiden toimintaa huomasin, että tiimityöskentely on todella tärkeää ja kun se onnistuu hyvin, sujuu kaikki yleensä potilaankin kannalta parhaalla tavalla. Pidän leikkaussalityöskentelyssä juuri moniammatillisesta tiimityöskentelystä, jossa voi joka päivä oppia uutta ja kehittää omaa osaamistaan ja näkökulmiaan. Huomasin, että toiset hoitajat (ja muutkin tiimin jäsenet) pysyttelevät enemmän "omissa tehtävissään", kun taas toiset ovat hyvinkin joustavia ja liikkuvat sujuvasti eri roolien välillä. Toki joustavuus ja liikkuvuus vaativa osaamista ja kokemusta, mutta riippuvat myös osittain jokaisen omasta luonteesta ja halusta toimia tiimissä. Aloittelevalle hoitajalle tämä on toki haastavaa, kun aina täytyy ikään kuin haistella ja arvailla, kuinka toimia kenekin kanssa, mutta toisaalta antaa paljon mahdollisuuksia uuden oppimiseen.
Perjantaina nämä kaksi viikkoa huipentuivat hätäsektiosimulaatioharjoitukseen. Harjoitus oli antoisa ja opettavainen, joskin omalla kohdallani haastava, koska en ole nähnyt koskaan edes suunniteltua sektiota. Kävimme harjoituksen kahdesti läpi kolmella eri ryhmällä ja itse olin ensimmäisessä aktiiviryhmässä. Minulle olisi ehkä ollut helpompi olla ensin tarkkailuryhmässä ja sen jälkeen vasta aktiiviryhmässä, niin olisin tiennyt vähän mitä tuleman pitää...Joka tapauksessa opin harjoituksesta paljon hätäsektion kulusta ja eri ammattilaisten roolista siinä. Ja hätäsektion kohdalla havaitsin taas kuinka paljon moniammatillista tiimityöskentelyä tarvitaan.
Odotan innolla ensi viikon haasteita, pääsenhän harjoittelemaan anestesiahoitoa, jonka parissa toivottavasti tulevaisuudessa saan työskennellä.
Perjantaina nämä kaksi viikkoa huipentuivat hätäsektiosimulaatioharjoitukseen. Harjoitus oli antoisa ja opettavainen, joskin omalla kohdallani haastava, koska en ole nähnyt koskaan edes suunniteltua sektiota. Kävimme harjoituksen kahdesti läpi kolmella eri ryhmällä ja itse olin ensimmäisessä aktiiviryhmässä. Minulle olisi ehkä ollut helpompi olla ensin tarkkailuryhmässä ja sen jälkeen vasta aktiiviryhmässä, niin olisin tiennyt vähän mitä tuleman pitää...Joka tapauksessa opin harjoituksesta paljon hätäsektion kulusta ja eri ammattilaisten roolista siinä. Ja hätäsektion kohdalla havaitsin taas kuinka paljon moniammatillista tiimityöskentelyä tarvitaan.
Odotan innolla ensi viikon haasteita, pääsenhän harjoittelemaan anestesiahoitoa, jonka parissa toivottavasti tulevaisuudessa saan työskennellä.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Viimeistä viedään
Tällä viikolla alkoi viimeinen harjoittelu. Tunnelmani harjoittelun alussa ovat olleet jännittyneet, innostuneet, epäuskoiset (siis joko tämä oikeasti kohta loppuu?) sekä myös hieman pelokkaat. Teen harjoittelun leikkurissa, ensin kaksi viikkoa instrumenteissä ja sen jälkeen yhdeksän viikkoa anestesiahoidon parissa.
Näiden kahden viikon aikana "i-puolella" haluaisin nähdä monenlaisia leikkauksia, jotta voisin seurata niiden kulkua ja oppia ymmärtämään erilaisten leikkkausten toteutusta sekä eri ammattilaisten rooleja niissä. Haluaisin myös päästä harjoittelemaan lisää steriiliksi pukeutumista sekä potilaan peittelyä ennen leikkausta. Myös leikkausalueen pesua ja potilaan asennon laittamista olisi hyvä oppia paremmin.
Ensimmäiset päivät harjoitelussa sujuivat taas tuttuun tapaan enemmän tai vähemmän hämmentyneissä fiiliksissä. Tosin leikkausosasto, jossa olen ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa tuntui viime syksyn tutustumisharjoiteluuiden jälkeen ihan tutulta sekä henkilökunnan naamatkin suurimmaksi osaksi tutuilta. Minulle on nimetty kaksi ohjaajaa ja he ovat kumpikin mukavia, auttavaisia ja innostavia. Torstaina olin koko päivän toisen ohjaajani kanssa kotiuttamassa päiväkirurgisia potilaita ja se oli kokemuksena ihan uusi minulle. Päivä oli mielenkiintoinen ja opettavainen ja sain myös itse harjoitella potilaiden kotiuttamista. Siitä jäi päällimmäisenä mieleen se, että pitäisi tietää ja muistaa sen sata asiaa, jotka täytyy myös pitää mielessä, vaikka työsi keskeytetään koko ajan mitä erilaisemmista syistä. Torstain jälkeen oloni olikin hyvin sekava ja epäilin kykyjäni tulla ikinä oikeksi sairaanhoitajaksi...
Perjantaina olin taas leikkaussalissa ja ensimmäistä kertaa tämän harjoittelun aikana mukana leikkauksessa (olen ollut alkuviikosta seuraamassa sellaisia toimenpiteitä, joihin ei ole oikein pystynyt menemään mukaan). Ensinnäkin oli oikeastaan hämmentävää, kuinka tutulta ja turvalliselta salissa olo tuntui torstain jälkeen. Toisekseen oli mukavaa huomata, että steriiliksi pukeutuminen ei tuntunut läheskään niin pelottavalta kuin viime syksynä, enkä kokenut oloani niin epävarmaksi sen suhteen, että mihin voin koskea ja missä ihmeessä pitäisin käsiäni. Pääsin myös hieman harjoittelelmaan peittelyä ja se tuntui vaikealta. Yritin toimia instrumenttihoitajana ja kyllähän se jotenkin sujuikin, joskin oli melkoisen vaikeaa, kun en montaakaan instrumenttia tunne...
Perjantaiaamun meetingin ajaksi oli meille opiskelijoille järjestetty kipuhoitaja kertomaan työstään ja erityismenetelmistä kivunhoidossa. Tämä lyhyt esittely oli oikein mielenkiintoinen, koska kivunhoito kiinnosta minua erityisesti. Haluan myöhemmin keväällä ehdottomasti päästä kipuhoitajan mukaan ainakin päiväksi!
Kaikenkaikkiaan ensimmäisen viikon jälkeen omat tuntemukseni ovat innostuneet ja iloiset. Harjoittelupaikka valintani tuntuu todella onnistuneelta, enkä malta odottaa, että pääsen oppimaan lisää :)
Näiden kahden viikon aikana "i-puolella" haluaisin nähdä monenlaisia leikkauksia, jotta voisin seurata niiden kulkua ja oppia ymmärtämään erilaisten leikkkausten toteutusta sekä eri ammattilaisten rooleja niissä. Haluaisin myös päästä harjoittelemaan lisää steriiliksi pukeutumista sekä potilaan peittelyä ennen leikkausta. Myös leikkausalueen pesua ja potilaan asennon laittamista olisi hyvä oppia paremmin.
Ensimmäiset päivät harjoitelussa sujuivat taas tuttuun tapaan enemmän tai vähemmän hämmentyneissä fiiliksissä. Tosin leikkausosasto, jossa olen ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa tuntui viime syksyn tutustumisharjoiteluuiden jälkeen ihan tutulta sekä henkilökunnan naamatkin suurimmaksi osaksi tutuilta. Minulle on nimetty kaksi ohjaajaa ja he ovat kumpikin mukavia, auttavaisia ja innostavia. Torstaina olin koko päivän toisen ohjaajani kanssa kotiuttamassa päiväkirurgisia potilaita ja se oli kokemuksena ihan uusi minulle. Päivä oli mielenkiintoinen ja opettavainen ja sain myös itse harjoitella potilaiden kotiuttamista. Siitä jäi päällimmäisenä mieleen se, että pitäisi tietää ja muistaa sen sata asiaa, jotka täytyy myös pitää mielessä, vaikka työsi keskeytetään koko ajan mitä erilaisemmista syistä. Torstain jälkeen oloni olikin hyvin sekava ja epäilin kykyjäni tulla ikinä oikeksi sairaanhoitajaksi...
Perjantaina olin taas leikkaussalissa ja ensimmäistä kertaa tämän harjoittelun aikana mukana leikkauksessa (olen ollut alkuviikosta seuraamassa sellaisia toimenpiteitä, joihin ei ole oikein pystynyt menemään mukaan). Ensinnäkin oli oikeastaan hämmentävää, kuinka tutulta ja turvalliselta salissa olo tuntui torstain jälkeen. Toisekseen oli mukavaa huomata, että steriiliksi pukeutuminen ei tuntunut läheskään niin pelottavalta kuin viime syksynä, enkä kokenut oloani niin epävarmaksi sen suhteen, että mihin voin koskea ja missä ihmeessä pitäisin käsiäni. Pääsin myös hieman harjoittelelmaan peittelyä ja se tuntui vaikealta. Yritin toimia instrumenttihoitajana ja kyllähän se jotenkin sujuikin, joskin oli melkoisen vaikeaa, kun en montaakaan instrumenttia tunne...
Perjantaiaamun meetingin ajaksi oli meille opiskelijoille järjestetty kipuhoitaja kertomaan työstään ja erityismenetelmistä kivunhoidossa. Tämä lyhyt esittely oli oikein mielenkiintoinen, koska kivunhoito kiinnosta minua erityisesti. Haluan myöhemmin keväällä ehdottomasti päästä kipuhoitajan mukaan ainakin päiväksi!
Kaikenkaikkiaan ensimmäisen viikon jälkeen omat tuntemukseni ovat innostuneet ja iloiset. Harjoittelupaikka valintani tuntuu todella onnistuneelta, enkä malta odottaa, että pääsen oppimaan lisää :)
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Tehohoitoa ja rytmihäiriöitä
Jatkoimme tänään kriittisesti sairaan potilaan hoitotyön osa-alueiden läpikäymistä siitä, mihin jäimme kaksi viikkoa sitten. Kävimme läpi potilaan tarkkailua ja tilanteen arviointia. Tutustuimme myös ISBAR menetelmään, jolla on tarkoitus turvata tiedonkulku kaikenlaisissa vaativissakin terveydenhuollon ympäristöissä, esimerkiksi puhelinkeskusteluissa. ISBAR tulee sanoista identify, situation, background, assessment ja recommendation. Myös MET:n eli Medical Emergency Teamin toiminta tuli tutuksi.
Viime kerralla saimme tehtäväksemme tehdä esitelmän jostakin rytmihäiriöstä. Tänään päätimme kuitenkin olla esittämättä näitä esitys kerrallaan ja sen sijaan tutustua netissä erilaisiin animaatioihin rytmihäiriöistä sekä sydänfilmien tulkitsemiseen. Näistä jäi ainakin mieleen se, että ST-nousu tulee jokaisen hoitajan huomata...
Asiaa oli taas paljon tiiviissä paketissa, mutta se oli mielenkiintoista ja tärkeää.
Viime kerralla saimme tehtäväksemme tehdä esitelmän jostakin rytmihäiriöstä. Tänään päätimme kuitenkin olla esittämättä näitä esitys kerrallaan ja sen sijaan tutustua netissä erilaisiin animaatioihin rytmihäiriöistä sekä sydänfilmien tulkitsemiseen. Näistä jäi ainakin mieleen se, että ST-nousu tulee jokaisen hoitajan huomata...
Asiaa oli taas paljon tiiviissä paketissa, mutta se oli mielenkiintoista ja tärkeää.
lauantai 16. helmikuuta 2013
Eteisvärinä aka flimmeri
-->
Atrial fibrillation, fibrillatio atriorum (AF)
Atrial fibrillation is the most common
long lasting arrhythmia.
In atrial fibrillation the atria
contract randomly and sometimes so fast that the heart muscle cannot relax
properly between contractions. Electrical impulses move randomly to the
ventricles and cause irregular and often rapid heart beat. This reduces the
heart's efficiency and performance.
AF is rare with people under 60 years
old, but it becomes general with age so that 10 per cent of people over
75 years old ail it.
Paroxysmal
atrial fibrillation - this comes and goes and usually stops within 48
hours without any treatment.
Persistent
atrial fibrillation - this lasts for longer than seven days (or less
when it is treated).
Longstanding
persistent atrial fibrillation - this usually lasts for longer than a year.
Permanent
atrial fibrillation - this is present all the time and there are no more
attempts to restore normal heart rhythm.
Symptoms
Symptoms
can include palpitation, tiredness, shortness of
breath, dizziness or feeling of fainting. However, some people only
have mild symptoms, while other people have no symptoms at all.
Causes
Causes
include high blood pressure, heart valve disease, hyperthyreosis and excess
alcohol consumption. It is
also associated with coronary heart disease. But in many patients no underlying
cause can be found. Sometimes the AF can be resolved once the underlying
condition has been dealt with.
Complications
AF
can increase the risk of a blood clot forming inside the chambers of the heart,
which can lead to a stroke. AF increases stroke risk by around four to five
times.
Treatment
The
treatment of atrial fibrillation (AF) is chosen individually for each patient
taking into consideration the symptoms, co-existing illnesses, the risk factors
of thromboembolic complications, the duration of the arrhythmia and the
anticipated benefits and risks of the treatment.
1. Eliminating the factors that are
exposing and triggering arrhythmias.
Good treatment of basic diseases.
|
2.Rythm control
|
A. Rhythm transfer, restoration of sinus rhythm
|
B. Upkeep of sinus rhythm
|
3. Pulse rate control
|
|
4. Inhibition of thromboembolic
complications
|
|
Factors supporting rate control
In
elderly patients (> 65 years) with mild symptoms, it is justifiable to
abandon repeated attempts at cardioversion and concentrate on rate control and
anticoagulation, particularly in the presence of presdiposing diseases, e.g.
heart failure, coronary heart disease, hypertension or diabetes.
Other
factors supporting rate control:
·
symptoms improve with
rate controlling medication
·
rapid recurrence of
AF (< 2–3 months) despite prophylactic medication
·
echocardiogram shows
enlarged left atrium (> 5 cm)
·
the duration of AF
> 6–12 months
·
a physically inactive
patient
·
no contraindications
to anticoagulation.
Factors supporting rhythm control
The
restoration of sinus rhythm should be attempted, almost without exception in
all cases, of first occurrence of symptomatic AF.
Rhythm
control is the treatment approach of choice, despite the presence of co-existing
diseases, if the patient has severe symptoms or haemodynamic complications
despite maximal rate controlling medication
·
there is a good
response to antiarrhythmic prophylactic medication
·
the left atrium is of
normal size
·
the duration of AF is
< 6 months
·
the patient is young
and physically active
·
there are
contraindications to anticoagulation.
References
British Heart
Foundation
Evidence-Based
Medicine Guidelines
Käypä hoito.
Eteisvärinä.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../hoi50036
Mustajoki &
Ellonen 2012. Eteisvärinä (flimmeri). Lääkärikirja Duodecim.
torstai 14. helmikuuta 2013
Palovammoja
Eilisellä akuutin hoitotyön luennolla käsittelimme lasten palovammoja. Esimerkkitapauksemme oli 3-vuotias tyttö, joka oli saanut päälleen kiehuvaa vettä ja saanut rintaansa ja vatsaansa toisen ja kolmannen asteen palovammoja. Kävimme läpi "Minnan" tapauksen arviointia hoitoon saapuessa, haavojen hoitoa, lääkitystä, nestehoitoa, ravitsemusta sekä vanhempien ohjausta palovammojen kotihoitoon. Ennestään tuttujen asioiden kertauksen lisäksi paneuduimme vielä hieman syvemmälle palovammojen fysiologisiin vaikutuksiin, mikä oli mielenkiintoista ja opettavaista. Aihe oli hyvä jatkumo aamun vierailulle palo- ja pelastuslaitokselle :)
Myös pienten lasten äidin näkökulmasta palovammojen ensiavun ja ehkäisyn kertaus on tervetullut asia...
Myös pienten lasten äidin näkökulmasta palovammojen ensiavun ja ehkäisyn kertaus on tervetullut asia...
torstai 7. helmikuuta 2013
Tehohoitoa ja elvytystä
Eilen iltapäivällä saimme kuulla kattavan paketin tehohoidosta. Asiaa oli paljon ja se vaan "tiukentui" luennon loppua kohti...hyvä oli kuitenkin kerrata sydämen anatomiaa sekä erilaisten rytmien tulkintaa. Opin myös uutta erilaisista verenpaineen reaaliaikaisista mittaustavoista.
Tänään aamulla aloimme sitten elvyttää nukkeraukkaa, jonka sydän petti ainakin kahdeksan kertaa aamupäivän aikana. Eilen opitut asiat erilaisten sydänrytmien tulkinnasta tulivat myös heti käyttöön ja jäävät näin varmasti paremmin mieleen. Elvytystä on aina hyödyllistä harjoitella! Tämän päiväisen tehoelvytyssimulaation aikana huomasin, kuinka tärkeää on, että jokainen tietää roolinsa ja tehtävänsä tilanteessa ja kertoo myös selvästi muille mitä aikoo tehdä ja mitä on tehnyt.
Tänään aamulla aloimme sitten elvyttää nukkeraukkaa, jonka sydän petti ainakin kahdeksan kertaa aamupäivän aikana. Eilen opitut asiat erilaisten sydänrytmien tulkinnasta tulivat myös heti käyttöön ja jäävät näin varmasti paremmin mieleen. Elvytystä on aina hyödyllistä harjoitella! Tämän päiväisen tehoelvytyssimulaation aikana huomasin, kuinka tärkeää on, että jokainen tietää roolinsa ja tehtävänsä tilanteessa ja kertoo myös selvästi muille mitä aikoo tehdä ja mitä on tehnyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)