Anestesiahoidon ihmeellisessä maailmassa

Ensimmäinen viikko syventävää harjoittelua anestesiahoidon parissa on takana ja fiilis on hyvä!
Ensimmäinen päivä oli täynnä toimintaa ja nopeita tilanteita...melkoinen aloitus harjoittelulle, mutta pysyin kuitenkin jotenkin ohjaajani ja anestesia lääkärin perässä, joten se oli lopulta kokemuksena ihan mukava.
Toisena harjoittelupäivänä pääsin kunnolla harjoittelemaan ventilointia ja sitä onkin parasta treenata koko loppu harjoittelun ajan...
Kolmantena päivänä olimme ohjaajani kanssa pitkässä leikkauksessa, jonka anestesiavalmistelut olivat melko massiiviset. Ei ehkä ihan paras paikka aloitella harjoittelua, mutta toisaalta oli opettavaista päästä seuramaan  suuremman luokan valmisteluja ( ja tietysti avustamaankin niissä vähän). Harmillista oli, että minun täytyi lähteä aiemmin kotiin sairasta lasta hoitamaan, enkä nähnyt tämän toimenpiteen loppua.
Neljäs päivä alkoi uuden kokemuksen merkeissä, kun sain päästä seuraamaan sektiota. Tämä kokemus oli siinäkin mielessä opettavainen, että viime viikon hätäsektiosimulaation anti kertautui jollakin tasolla ja jäi varmasti paremmin mieleeni tämän oikean kokemuksen kautta, vaikka tässä ei hätäsektio ollutkaan kyseessä.
Ensimmäinen viikko anestesiahoidon parissa on ollut siis työntäyteinen ja olen nähnyt paljon uutta. Tunnen myös oppineeni paljon ja olevani valmis opppimaan lisää. Ohjaajani ovat mukavia ja valmiita opettamaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Week two

Toinen harjoitteluviikko jo takana. Todella nopeasti meni tämä instrumenttipuolen harjoittelu. Tunnen kyllä oppineeni paljon ja nähneeni vieläkin enemmän, mutta onhan kaksi viikkoa tosi lyhyt aika. Sain nähdä monenlaisia toimenpiteitä ja olla mukanakin muutamassa. Sain harjaannusta steriiliksi pukeutumisessa ja steriilin alueen rajat ja ylläpito jäivät varmasti kertauksen vuoksi mieleeni entistä paremmin. Opin uutta ja kertasin vanhaa eri ammattilaisten rooleista leikkaussalissa ja koko leikkausprosessin toteuttamisessa. Tarkkaillesani eri henkilöiden toimintaa huomasin, että tiimityöskentely on todella tärkeää ja kun se onnistuu hyvin, sujuu kaikki yleensä potilaankin kannalta parhaalla tavalla. Pidän leikkaussalityöskentelyssä juuri moniammatillisesta tiimityöskentelystä, jossa voi joka päivä oppia uutta ja kehittää omaa osaamistaan ja näkökulmiaan. Huomasin, että toiset hoitajat (ja muutkin tiimin jäsenet) pysyttelevät enemmän "omissa tehtävissään", kun taas toiset ovat hyvinkin joustavia ja liikkuvat sujuvasti eri roolien välillä. Toki joustavuus ja liikkuvuus vaativa osaamista ja kokemusta, mutta riippuvat myös osittain jokaisen omasta luonteesta ja halusta toimia tiimissä. Aloittelevalle hoitajalle tämä on toki haastavaa, kun aina täytyy ikään kuin haistella ja arvailla, kuinka toimia kenekin kanssa, mutta toisaalta antaa paljon mahdollisuuksia uuden oppimiseen.
Perjantaina nämä kaksi viikkoa huipentuivat hätäsektiosimulaatioharjoitukseen. Harjoitus oli antoisa ja opettavainen, joskin omalla kohdallani haastava, koska en ole nähnyt koskaan edes suunniteltua sektiota. Kävimme harjoituksen kahdesti läpi kolmella eri ryhmällä ja itse olin ensimmäisessä aktiiviryhmässä. Minulle olisi ehkä ollut helpompi olla ensin tarkkailuryhmässä ja sen jälkeen vasta aktiiviryhmässä, niin olisin tiennyt vähän mitä tuleman pitää...Joka tapauksessa opin harjoituksesta paljon hätäsektion kulusta ja eri ammattilaisten roolista siinä. Ja hätäsektion kohdalla havaitsin taas kuinka paljon moniammatillista tiimityöskentelyä tarvitaan.
Odotan innolla ensi viikon haasteita, pääsenhän harjoittelemaan anestesiahoitoa, jonka parissa toivottavasti tulevaisuudessa saan työskennellä. 

Viimeistä viedään

Tällä viikolla alkoi viimeinen harjoittelu. Tunnelmani harjoittelun alussa ovat olleet jännittyneet, innostuneet, epäuskoiset (siis joko tämä oikeasti kohta loppuu?) sekä myös hieman pelokkaat. Teen harjoittelun leikkurissa, ensin kaksi viikkoa instrumenteissä ja sen jälkeen yhdeksän viikkoa anestesiahoidon parissa.
Näiden kahden viikon aikana "i-puolella" haluaisin nähdä monenlaisia leikkauksia, jotta voisin seurata niiden kulkua ja oppia ymmärtämään erilaisten leikkkausten toteutusta sekä eri ammattilaisten rooleja niissä. Haluaisin myös päästä harjoittelemaan lisää steriiliksi pukeutumista sekä potilaan peittelyä ennen leikkausta. Myös leikkausalueen pesua ja potilaan asennon laittamista olisi hyvä oppia paremmin.
Ensimmäiset päivät harjoitelussa sujuivat taas tuttuun tapaan enemmän tai vähemmän hämmentyneissä fiiliksissä. Tosin leikkausosasto, jossa olen ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa tuntui viime syksyn tutustumisharjoiteluuiden jälkeen ihan tutulta sekä henkilökunnan naamatkin suurimmaksi osaksi tutuilta. Minulle on nimetty kaksi ohjaajaa ja he ovat kumpikin mukavia, auttavaisia ja innostavia. Torstaina olin koko päivän toisen ohjaajani kanssa kotiuttamassa päiväkirurgisia potilaita ja se oli kokemuksena ihan uusi minulle. Päivä oli mielenkiintoinen ja opettavainen ja sain myös itse harjoitella potilaiden kotiuttamista. Siitä jäi päällimmäisenä mieleen se, että pitäisi tietää ja muistaa sen sata asiaa, jotka täytyy myös pitää mielessä, vaikka työsi keskeytetään koko ajan mitä erilaisemmista syistä. Torstain jälkeen oloni olikin hyvin sekava ja epäilin kykyjäni tulla ikinä oikeksi sairaanhoitajaksi...
Perjantaina olin taas leikkaussalissa ja ensimmäistä kertaa tämän harjoittelun aikana mukana leikkauksessa (olen ollut alkuviikosta seuraamassa sellaisia toimenpiteitä, joihin ei ole oikein pystynyt menemään mukaan). Ensinnäkin oli oikeastaan hämmentävää, kuinka tutulta ja turvalliselta salissa olo tuntui torstain jälkeen. Toisekseen oli mukavaa huomata, että steriiliksi pukeutuminen ei tuntunut läheskään niin pelottavalta kuin viime syksynä, enkä kokenut oloani niin epävarmaksi sen suhteen, että mihin voin koskea ja missä ihmeessä pitäisin käsiäni. Pääsin myös hieman harjoittelelmaan peittelyä ja se tuntui vaikealta. Yritin toimia instrumenttihoitajana ja kyllähän se jotenkin sujuikin, joskin oli melkoisen vaikeaa, kun en montaakaan instrumenttia tunne...
Perjantaiaamun meetingin ajaksi oli meille opiskelijoille järjestetty kipuhoitaja kertomaan työstään ja erityismenetelmistä kivunhoidossa. Tämä lyhyt esittely oli oikein mielenkiintoinen, koska kivunhoito kiinnosta minua erityisesti. Haluan myöhemmin keväällä ehdottomasti päästä kipuhoitajan mukaan ainakin päiväksi!
Kaikenkaikkiaan ensimmäisen viikon jälkeen omat tuntemukseni ovat innostuneet ja iloiset. Harjoittelupaikka valintani tuntuu todella onnistuneelta, enkä malta odottaa, että pääsen oppimaan lisää :)