Hätäsektiosimulaatiosta vielä

Hätäsektiosimulaatiosta positiivisimmaksi kokemukseksi omalla kohdallani muodostui tunne onnistuneesta tiimityöskentelystä moniammatillisen tiimin kesken. Paikalla oli meidän perioperatiiviseen hoitotyöhön syventyvien opiskelijoiden lisäksi erikoistuvia lääkäreitä (anestesia, gynekologia ja pediatria), lasten ja nuorten hoitotyöhön syventyviä sekä kätilöopiskelijoita. Vaikka alussa (ainakin itsestäni) homma tuntui sekavalta ja omaa paikkaa ja roolia harjoituksessa haki yksi ja toinen, niin harjoituksen loppua kohti mentäessä roolit ja tehtävät tuntuivat hahmottuneen hyvin ja tiimityö alkoi oikeasti sujua hyvin. Simulaatio harjoittelun todetaan antavan mahdollisuuden harjoitella välttämättömiä, haastavia ja vaikeitakin taitoja ja tilanteita turvallisessa ympäristössä ilman riskiä potilasturvallisuudelle (Galloway 2009). Simulaatioharjoittelua pidetään myös erittäin tehokkaana keinona oppia muuten vaikeasti harjoiteltavia taitoja ja simuloidut hoitotilanteet tarjoavat yksilöille ja tiimeille mahdollisuuden harjoitella kommunikaatiota, tiimityötä, tilanteen hallintaa, tilannetietoisuuden ylläpitoa sekä päätöksentekoa (Rantanen 2013). Hätäsektiosimulaatiossa korostui jokaisessa tilanteessa kommunikaation tärkeys ja jokaisessa debriefingissä todettiin, että juuri kommunikaatiota täytyisi parantaa...Joka tapauksessa itselleni jäi tunne, että harjoittelimme tiimityöskentelyä haastavassa tilanteessa, jossa jokaisella on oma rooli ja tehtävä, ja harjoitus oli onnistunut, koska itse kukin tunsi lopulta tiimityöskentelyn onnistuneen.
Tämän hätäsektiosimulaation vetäjät olivat mielestäni erittäin hyvin asiansa osaavia ja harjoitus oli hyvin suunniteltu ja toteutettu. Rantasen (2013) mukaan tärkeimmät simulaatiokoulutuksen opetukselliset komponentit ovat positiivisuus, ohjaus, kysymysten asettelu, palautuskeskustelu sekä refletointi. Mielestäni hätäsektiosimulaatiossamme olivat mukana kaikki nämä komponentit ja kaikki kouluttajat osallistuivat aktiivisesti oppimisprosessiin. Harjoitus oli myös rakennettu vastaamaan ryhmämme osaamistasoa ja oppimistarpeita, mikä on Rantasen (2013) mukaan oleellista simulaatiokoulutuksen onnistumiselle.
Negatiivinen kokemus hätäsektiosimulaatiosta omalla kohdallani oli se, että en oikeasti osannut mielestäni toimia kovin hyvin harjoituksessa. Varsinkin ensimmäisellä kerralla harjoitusta läpi vetäessämme minusta tuntui, että en tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä, enkä edes nähnyt mitä muut tekivät ja kuinka tilanne eteni. Yritin toki olla itselleni armollinen, koska enhän millään voi etukäteen kuvitella hätäsektion kulkua ja tietää eri henkilöiden rooleja sen kulussa, jos en koskaan ole vastaavaa tilannetta nähnyt. Tästä jäi kuitenkin hieman huono maku suuhun ja piikki itsetuntooni, vaikka muide ryhmien toimintaa seurattuani tunsin oppineeni paljon ja tämän jälkeen oikeaa sektiota seuratessani myös huomasin, että opin tässä harjoituksessa paljon sektion kulusta ja eri ammattilaisten roolista. Rantasen (2013) mukaan simulaatiokoulutuksen tarkoituksena on opettaa osallistujia toimimaan opetetulla tavalla heidän siirtyessä aitoon kliiniseen hoitoympäristöön ja omalla kohdallanikin siis huomasin, että tästä oppimisesta oli merkkejä, kun pääsin simulaation jälkeen mukaan sektioon. Mutta kuten Moule (2011) asian esittää, simulaatioharjoittelu on myös haastavaa (niin kouluttajille, toteuttajille kuin opiskelijoille) ja joissakin opiskelijoissa tällainen oppimisympäristö saattaa aiheuttaa ahdistusta ja itsetunnon alentumista. Simulaatioharjoituksen realistisuus on myös merkittävä tekijä harjoituksen vaikuttavuuden kannalta ja osallistujien tulee toimia samalla tavalla kuin he toimisivat aidossa työympäristössä (Rantanen 2013). Omalla kohdallani saattoi olla myös toivomisen varaa toimimisessa niin kuin aidossa tilanteessa, sillä en tiennyt kuinka toimisin aidossa työympäristössä tässä tapauksessa ja annoin ehkä hieman valtaa ajatukselle, että tämä ei ole totta...


Lähteet:

Galloway, S. 2009. Simulation Techniques to Bridge the Gap Between Novice and Competent Healthcare Professionals. The Online Journal of Issues in Nursing 14,2. Viitattu 7.4.2013. http://www.nursingworld.org/MainMenuCategories/ANAMarketplace/ANAPeriodicals/OJIN/TableofContents/Vol142009/No2May09/Simulation-Techniques.aspx

Moule, P. 2011. Simulation in nurse education: Past, present and future. Nurse Education Today 31, 7. Viitattu 7.4.2013. http://www.nurseeducationtoday.com/article/S0260-6917%2811%2900092-X/fulltext


Rantanen, T. 2013. Turvallinen tapa oppia. Sairaanhoitaja 4/2013, 28-33.