Tämän viikon jälkeen olo on parempi, kuin viime viikolla. Noudatin lupaustani olla aktiivisempi, ainakin suurimman osan viikosta.
Maanantai meni ihan mukavasti. Ohjaajani yritti pysytellä taka-alalla ja antoi minun tehdä suurimman osan tehtävistä. Se sujuikin ihan mukavasti ja päivän jälkeen oloni oli luottavainen.
Tiistai sitten...ei ollut päivä ihan parhaasta päästä. Olimme mukana kahdessa melko suuressa toimenpiteessä, joihin kumpaankin piti tehdä melko paljon valmisteluja ja anestesioiden aikana piti vähän kiirettäkin. Yritin olla mukana työn touhussa ja tehdä osaamiani asioita ja opetella uusia, mutta kaiken keskellä pääni tuntui menevän pyörälle ja taisin lopulta jäädä suosiolla hieman sivummalle. Päivän jälkeen oloni oli sekava. Asiaa ei ainakaan auttanut anestesialääkärin minulle osoittamat kysymykset, joista läheskään kaikkiin en osannut vastata. No opinpahan taas uutta tavalla, joka varmasti jää mieleen...
Keskiviikkona en kuitenkaan antanut edellisen päivän itsetuntoa laskeneiden tapahtumien lannistaa itseäni, vaan yritin parhaani mukaan olla mukana kaikessa ja päivä sujuikin melkoisen hyvin.
Torstai kuluikin sitten Piuha-projektin parissa, laatien kysymyksiä fast track casea varten. Päivän aikana opin taas paljon lisää fast track protokollasta, joten ei ollut hukkaan heitettyä aikaa sekään.
Perjantain olimme ohjaajani kanssa heräämössä. Olen ollut tutustumisjaksolla yhden päivän heräämössä, joten se oli melkoisen uusi maailma minulle. Päivän aikana riitti tekemistä, ja vaikka paljon opinkin, niin heräämöhoidon harjoittelussa riittää minulle vielä runsaasti haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti