Niin myös anestesiahoidon harjoittelu. Yhdeksän viikon rupeama on nyt takana ja olen onnellinen kaikesta oppimastani, mutta tunnen itseni myös melkein orvoksi, koska olin niin kotiutunut leikkausosastoilla olemiseen. Onneksi viikon päästä alkavat kesätyöt sairaalalla, joten pääsen ainakin samaan rakennukseen :) Ja syksyllä aion ehdottomasti päästä perehdytykseen leikkuriin!
Viimeinen viikko oli edeltäjiensä lailla mukava. Maanataina pääsin näkemään urologisia toimenpiteitä, joissa kaikissa anestesiamuotona oli spinaalipuudutus. Tiistain vietin silmäsalissa, mikä olikin mielenkiintoista vaihtelua. Kaikki toimenpiteet tehtiin yleisanestesioissa, jotka sujuivat paikallisten puudutustippojen ansiosta (?) hyvin tasaisesti. Keskiviikkona sain vielä olla sektiosalissa, jossa oli yksi suunniteltu sektio, joten pääsin kertaamaan sektion kulkua anestesiahoitotyön kannalta. Salissa oli myös kaksi pienehköä yleisanestesiassa tehtyä toimenpidettä, joiden hoitamiseen osallistuin onnistuneesti. Torstaina kumpikaan omista ohjaajistani ei ollut paikalla ja vietinkin päivän itselleni uuden hoitajan kanssa. Ohjelmassa oli spinaalipuudutuksessa ja yleisanestesiassa suoritetut toimenpiteet ja sain osallistua anestesiahoitoon niin paljon kuin halusin ja pystyin. Kaikki onnistui hyvin, kanyloin molemmat potilaat onnistuneesti, avustin anestesialääkäriä, kirjasin, ventiloin, annoin raportit heräämöhoitajille ja jopa intuboin ohjattuna. Hoitaja, jonka kanssa päivän vietin, antoi minulle erittäin positiivista palautetta, josta tietenkin jäi hyvä ja luottavainen mieli! Iltapäivällä kävin myös arvointikeskustelun opettajani kanssa ja en voinut muuta kuin todeta saavuttaneeni tavoitteeni ja olevani tyytyväinen harjoitteluuni. Minulla oli harjoitteluni aikana kaksi osaavaa ohjaajaa, joiden kanssa pystyin onnekseni olemaan suurimman osan ajasta. Varsinkin nuorempi ohjaajistani paneutui antaumuksella ohjaamiseeni, antoi minun tehdä kaikkea haluaamaani ja toivomaani ja suhtautui vakavasti kehittymiseeni harjoittelun aikana. Nyt vain odotan syksyä ja toivon, että pääsen pian perehdytykseen anestesiapuolelle leikkausosastoille.
Perjantain vietin vielä apulaisosastonhoitajan kanssa kakkosleikkurissa tutustuen päivittäisjohtamiseen anestesiapuolen osalta. Sekin oli mielenkiintoinen ja opettavainen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti